"Suuri Jumala, sinua me huudamme. Älä ole kaukana, Sinä olet turvamme. "
Exit ~Kanna ja taluta
Kun me olemme heikkoina ja hauraina, itkevinä lapsina, kun meihin sattuu ja olemme aivan rikki. Silloin meistä helposti tuntuu, että Jumala on kaukana. Hätääntyneenä sielu huutaa Jumalalle: "missä olet? Älä ole kaukana nyt, miksi ihmeessä sinä olet kaukana juuri nyt?" Koska kun meihin sattuu, ennenkaikkea meidän uskoomme sattuu. Meidän uskomme kokee kolauksen ja oikeudentajumme säröilee tai jopa murskaantuu. Ikään kuin aiemmin niin mukava naapurin koira olisi äkkiä käynyt agressiiviseksi. Eihän elämän näin pitänyt mennä?
Kun elämä hymyilee ja kaikki on hyvin, on helppo uskoa. On helppo muodostaa kuva rakastavasta Isästä, joka siunaa ja mahdollistaa kaiken hyvän. On helppoa kokea olevansa oikealla tiellä, lähellä Jumalaa. On helppoa luulla näkevänsä musta ja valkoinen. On helppoa ajatella olevansa hyvä ja Jumalan mielisuosiossa.
Mutta entä kun kaikki ei menekään hyvin? Entä silloin, kun kaikki särkyy, eikä tiedä mistä puskasta seuraavaksi hyökkää löylytys? Entä silloin? Jumala tuntuu olevan niin kaukana. Yhtäkkiä ihan erilainen. Jossain muualla, joidenkin muiden ihmisten kanssa. Sellaisten, joilla menee niin hyvin.
"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän,
hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli."
Ps.34:19
Näin raamattu lupaa. Kun meidän uskomme on pieksetty verille, kumman luulet siirtyneen? Sinun vai Jumalan?
"Sillä minä, Herra, en muutu"
Mal.3:6
Jumala on muuttumaton. Hän on aina samanlainen. Juuri silloin kun meistä tuntuu, että Hän on kaukana, meillä on itseasiassa mahdollisuus itse mennä, päästä ja kulkea lähemmäs ikiaikaista Jumalaa. Kun muodostamamme kuva on sortunut ja murtunut, voimme päästä lähemmäs. Jumala on järkähtämätön. Voimme kasata muureja Hänen ympärilleen itse. Voimme kulkea kauemmas itse. Mutta Jumala ei muutu. Joten kun sinä olet rikki ja mielesi murtunut, älä luota tunteisiisi. Älä luota siihen sielun haavaan joka huutaa hätääntyneenä apua, missä sinä Jumala olet, miksi olet poissa nyt? Ei Jumala ole mennyt minnekään. Hän on lähellä murtuneita. Hän on lähellä särkyneitä. Hän nostaa, kantaa ja pelastaa. Älä kulje kauemmas, älä kasaa muureja. Sinä katsot vielä Jumalaa kasvoista kasvoihin.
