Ole kahvi

Olen aina ollut viisausholisti. Kun kuulen jotakin viisasta, on se hieman kuin maistaisi oikein hyvää suklaata. Runotytön sieluni värinöi ja maailma näyttää hetken kauniimmalta. Poimin viisauksia kaikkialta. Elokuvista, musiikista, kaupan kassoilta, lasten suusta....Eniten lempikirjastani raamatusta. Muistan kuinka poimin ensimmäisen viisauden. Katselin Bambi-elokuvaa. Rumpalin isän muistutus pojalleen: "Rumpali, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa". Ihastuin siihen heti. Varsinkin meillä naisilla on usein tapana puhua paljon ja kovaa, vaikkei olisi kerrassaan yhtään mitään sanottavaa. Siinä jää kuulematta monenmoista oikeasti kuulemisen arvoista. Kuulo on upea aisti, sitä voi käyttää myös viisaasti. Joka tapauksessa, olin silloin vasta pikkutyttö. Jäin kerrasta koukkuun.

Yhden (tai toisen) viisauden haluan jakaa uudenvuoden kunniaksi. En edes muista mistä sen olen poiminut, todennäköisesti jostakin sarjasta tai elokuvasta. En muista sitä tarkalleen, koska imetysdementia, mutta suurin piirtein näin se meni:

"Isoäiti halusi opettaa pojantyttärelleen jotakin tärkeää elämästä. Hän nosti vesikattilan liedelle. Kun vesi kiehui, hän pyysi pojantytärtä laittamaan veteen kananmunan, porkkanan sekä pikakahvia. He odottelivat ja jonkin ajan kuluttua isoäiti pyysi tyttöä nostamaan kattilan liedeltä ja poimimaan sieltä ensin porkkanan. "Minkälainen porkkana oli ennen keittämistä?", hän kysyi. "Tuore, napakka ja kova", tyttö vastasi. "Entä millainen se on nyt?" "Pehmeä ja menee ihan murskaksi kun sitä hieman puristaa". "Entä millainen kananmuna oli ja millainen se on nyt?" "Se oli hauras ja särkyvä, mutta nyt se on kova ydintä myöden." "Aivan niin. Entä kahvi?" "Kahvi oli aika mitäänsanomatonta purua, mutta nyt kun se on liuennut, se on muuttanut koko veden kahviksi." "Kyllä. Entä mikä näistä kolmesta sinä haluat olla? Jotakin, joka aloittaa tuoreena, mutta elämän iskiessä murskaantuu kuten tämä porkkana? Vai kuten kananmuna, herkkä ja hauras, joka elämän viedessä kovettuu sitkeäksi ja kuivaksi ydintä myöden? Vai sittenkin kuten tämä kahvi? Jotakin, joka muuttaa koko elämää?"

En tiedä teistä, mutta itselleni tulee ainakin heti mieleen useita elämän musertamia ja kovettamia porkkanoita ja kananmunia. Mutta kahvi...Koko elämäni varrelta mieleeni tulee vain muutamia. Ja vaikka sitä itse haluaisi ajatella olevansa tottakai kahvi, olenko sittenkään? Säännöllisesti saan itseni kiinni sekä tulessa makaamisesta, että kyynisyydestä. Mutta minä uskon myös muutoksen mahdollisuuteen. Uskon, että todellakin joka aamu ON armo uus. Joka aamu on mahdollisuus olla kahvi. Enkä tarkoita että pitäisi ryhtyä hämähäkkimieheksi ja alkaa supersankaroimaan. Jokainen voi muuttaa pieniä paloja paremmaksi. Levittää kahvin tuoksua sinne, missä kulkee. Tehdä hyvää ja valita oikein. Jokainen päivä on mahdollisuus muutokseen. Itseasiassa mahdollisuus muutokseen on vaikka kesken päivän, joka päivä. Joka tilanteessa. Voit valita, puhuuko suusi musertuneen sanoja, kuivaa ja kovaa puhetta vai sittenkin elämää muuttavalla, itsessään olemattomalla, mutta kuitenkin mullistavalla voimalla.

"Älä anna pahan (maailman) voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä." _room.12:21_